Monen tutkijan työssä risteytyy useampi tutkimusala, ja sain siitä hyvän muistutuksen ETMU-päivillä. Kun aloittelin väitöskirjatutkimusta, ajattelin vielä, että olen lähinnä suomi toisena kielenä -tutkija. Piakkoin kävi ilmi, että olen myös kielenoppimis- ja oppimiskokemuskysymysten kanssa painiessani laajemmin soveltavan kielitieteen tutkija. Nyttemmin työssä risteytyy myös muun muassa kielikoulutuspolitiikan tutkimus, kotoutumistutkimus ja sitä kautta olenkin myös maahanmuuton ja osallisuuden tutkija.
ETMU-päivillä kohtaavat muun muassa maahanmuuton, kotoutumisen ja vähemmistöjen tutkijat. Kun pääsin osallistumaan ETMU ry:n konferenssiin eli Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliiketutkimuksen seuran päiville marraskuussa 2023 Jyväskylän yliopistossa, tuntui siltä, että olen seurassa, jossa moni tekee työtä suurella sydämellä sekä kriittisesti ja jossa iso osa tutkimuksesta on omankin työni kannalta todella kiinnostavaa.
Monitieteisessä seurassa
Konferenssiin kuului sessio, jossa väitöskirjatutkijat esittelivät tutkimuksiaan, keynote-luentoja, esityksiä, jotka oli järjestetty temaattisiin sessioihin eli työpajoihin, kaupungin vastaanotto, ETMU-palkinnon jakaminen, uuden hallituksen julkistaminen ja iltajuhla, johon kuului ruokailu ja taidetta. Konferenssi on monitieteinen eli osallistujat tulevat esimerkiksi kasvatustieteistä, humanistisista tieteistä, oikeustieteistä ja yhteiskuntatieteistä. Tutkimusaiheetkin olivat moninaisia, kuten karkoittamispäätökset, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemykset maahanmuuttajien osallisuudesta, ukrainalaisten osallisuus työelämään ja koulutukseen sekä yliopistojen kansainvälistyminen. Melko hyvin tutkijat osaavat ottaa huomioon kohdeyleisönsä ja eri alojen esityksiä oli helppo ymmärtää. ETMU-päivillä oli myös tilaisuus nimeltään protestipubi, mutta sinne en harmillisesti ehtinyt. Kuulin sivukorvalla, että ainankin vertaistukea työhön oli ollut ilmoilla.
Harmillisesti ehdin itse muiden töiden vuoksi osallistua vain osaan konferenssista eli kahteen jälkimmäiseen päivään 30.11. ja 1.12. Lisäksi, kun yhtä aikaa on useita esityksiä, sitä joutuu priorisoimaan, mitä tutkimusesityksiä käy kuuntelemassa. Kaikki esitykset ovat osana jotakin työpajaa, ja toisin kuin monissa muissa konferensseissa, jossa esitysten kestot ovat yleensä vakimittaisia, tässä konferenssissa oli hieman vaikea siirtyä yhdestä työpajasta toiseen kesken esitysten, sillä eri pajoissa oli erimittaiset alku- ja loppusanat sekä esitykset. Nyt nimittäin tilanne oli näinä kahtena osallistumispäivänäni se, että koko ajan olisi ollut useampi rinnakkaisesitys, jotka mielellään olisi kuullut. Iltaohjelman taide-esitykset sentään olivat peräkkäin, joten niistä sai nauttia täysin siemauksin. Torstaina oli myös minun ja väitöskirjatutkijakollegoideni työpaja, jossa oli myös oma esitykseni - kun nämä sai pois alta, ilta ja perjantai kuluivat huomattavasti stressittömämmin! Esityksen teko ja treenaaminen eli esimerkiksi keston tarkistaminen kun olivat perinteisesti jääneet melko viime tippaan.
Lempihetket
Kaikkein parasta on vuorovaikutus eli uusiin tutkijoihin, muihin konferenssivieraisiin ja kiehtoviin tutkimusaiheisiin tutustuminen sekä uuden oppiminen. Tässä lyhyesti muutama nosto minun lempihetkistäni konferenssissa:
1) Keynote-luento
Leif Hagertin luento romanien historiasta ja hurjan surkeasta asemasta Suomesta. Hän kysyikin, onko Suomi hyvinvointivaltio myös romaneille. Valtaväestön stereotyyppisiä asenteita vastaan on vaikea taistella, kun ne kulkevat sukupolvelta toiselle. Romanit ovat myös valtavan aliedustettuja yhteiskunnan eri portailla, sillä romanien kouluttautuminen on nuorta.
2) ETMU-palkintojen julistaminen
ETMU-palkinnot saivat tieteellisestä työstä Suvi Keskinen ja vaikuttamistyöstä PaliVoices. Palivoicen edustajat pitivät koskettavan puheen Palestiinan tilanteesta ja siitä, miten päätyivät perustamaan suomenpalestiinalaisten vaikuttajien yhteisön (katsokaahan palivoicesfin-tili Instagramissa).
3) Tutkimukset
Eri yliopistoissa on meneillään todella kiinnostavia tutkimushankkeita. Jos nostan tässä esiin vain yhden mieleenjääneen tutkimusesityksen, se on seuraava, sillä aihe kiinnostaa myös oman väitöstyöni (suomi toisena kielenä -oppimisen ja käytön tutkiminen) kautta: Elizabeth Petersonin, Katariina Pyykön ja kumppaneiden Koneen säätiön LAIF-hankkeessa (Language awareness and ideologies in Finland) selvitetään mm. akateemistaustaisten maahanmuuttajien kokemuksia kielenkäytöstä ja kieliasenteita. Voiko pelkällä englannilla työllistyä? Missä konteksteissa suomen osaaminen on tärkeää? Tavoitteena on saada satoja vastauksia ympäri Suomen. He tarkastelevat osin samoja asioita kuin Sirpa Leppäsen johtamassa tutkimuksessa parinkymmenen vuoden takaa tarkasteltiin (englannin kielen käyttö, merkitykset ja asenteet). Kyselyä saa edelleen jakaa eteenpäin: Survay for ademically trained migrants https://redcap.helsinki.fi/redcap/surveys/?s=9YDWNHT9J89XET9L
4) Oma työpaja
Pääsin pitämään ensimmäistä kertaa itse työpajaa, yhdesssä tosin muiden väitöskirjatutkijoiden kanssa. Aiheena oli Integration through adult education - lived experiences and critical perspectives. Työpajan järjestäminen ei tosin mennyt niin kuin Strömsössä: viime tipassa kuudesta järjestäjstä kolme ei päässyt paikalle ja seitsemästä esityksestä peruuntui kokonaan kolme. Vaikka konferensseihin tulee toki sairasperuutuksia, olimme kyllä harvinaisen epäonnisia. Onneksi olimme suunnitelleet työpajaan etäyhteyden yhdelle esiintyjälle, niin Marjukka Weide pääsi pitämään työpajamme avaussanat Zoomitse. Viime hetken muutokset aiheuttivat kuitenkin hieman sydämen tykytystä - eikä teknologisiltakaan ongelmilta vältytty. Vakuutuin myös siitä, miten tärkeää on jättää tilaa keskustelulle. Kiitos kaikille esittäjille ja kanssajärjestäjille (Marjukka Weide (HY/JYU), Sanna Riuttanen (JYU), Katharina Ruuska (JYU), Miika Kekki (UEF) ja Reetta Ronkainen (JYU))!
Tästä meidän pajastamme nostan vielä esille ihanan energisten Wasiq Silanin ja Hae Seong Jangin omakohtaiset kokemukset suomalaisissa yliopistoissa ulkomailta tulleena: korkeakouluissa täytyy vakavasti pohtia, kuinka olla aidosti inklusiivisia ja saada kaikki tuntemaan olevansa tervetullut osa yliopistoyhteisöä.
Taide piristysruiskeena!
Koska rakastan kulttuuria monessa muodossa aivan valtavasti ja teen teatteria itsekin, yksi suosikkiasioistani konferenssissa oli taide. Sitä oli niin monessa muotoa, että tästä kehkeytyi oma lukunsa tesktiin. ETMU ry täytti 20 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kirja Rethinking Integration – Challenging practices and pointing to ways forward, jossa tutkimusartikkelien lisäksi on taidetta: valokuvia Diana Soria Hernándezin performansseista ja muusta taiteesta. Häneltä nähtiin identiteettejä luotaava esitys myös iltajuhlassa. Siellä kuultiin myös runoja, jotka käsittelivät mm. tapahtumia ympäri maailmaa, politiikkaa ja luontoa.
Lisäksi torstaina ennen päivän keynote-luentoa Rewan Kakil ja Ahmed Zaidan esittivät taidettaan: runoja ja valokuvia. Kakilin valokuvissa hän pohti omaa identiteettiään kahden kulttuurin kansalaisena (katso myös mm. Deportation-kuvien sarja) ja Zaidanin runot käsittelivät muun muassa kodin merkitystä. Kävi ilmi, että molemmat työskentelevät Siirtolaisuusinsituutin ja Koneen säätiön projektissa Endings taiteilijoina yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Heillä oli Eveliina Lyytisen ja Camilla Marucco Al-Mimarin työpajassa Time and Temporality of Refugeehood omat slotit, joissa Kakil kertoi valokuviensa taustoista ja jossa Zaidan luki vielä lisää runojaan, yhden myös arabiaksi.
Jostain syystä synkätkään tutkimustulokset eivät saaneet kehoa reagoimaan, mutta taide sai pariinkin otteeseen kyyneleet kihoamaan silmiin: kun näkee valokuvassa lapsen, joka on saanut karkotuspäätöksen tai kuulee tunteen äänessä, joka lausuu ääneen runoa siitä miten poliittiset päätökset koskettavat yksilöiden elämää, se on kehollinen kokemus ja koskettaa eri tavalla tunteita kuin mihin tilastot esimerkiksi pystyvät (tilastojen merkitystä väheksymättä).
Kriittisen tutkimuksen merkitys ja kiitokset
Konferenssi sattui myös kiinnostavaan hetkeen: vain parisen viikkoa sitten kohistiin siitä, kuinka hallitus oli torpannut maahanmuuttotutkimukseen liittyvän esityksen ilmeisesti sen vuoksi, ettei siinä esitelty tarpeeksi maahanmuuton kielteisiä piirteitä (Helsingin Sanomat 17.11.2023 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009999707.html). ETMU-päivillä esitelty tutkimus tarkasteli maahanmuutoa ja siihen liittyviä ilmiöitä, kuten työllisyyttä ja kielten käyttöä sekä niiden merkitystä monelta kantilta, myös kotoutujien itsensä. Se on myös itselleni tärkeää, sillä jokaisella poliittisella päätöksellä ja käytännön teolla on inhimillisiä vaikutuksia.
Kiitos vielä konferenssijärjestäjille, jotka olivat tehneet aivan hurjan työn tapahtuman onnistumisen eteen! Meidän moniin työpajan järjestämistä koskeviin kysymyksiimme tuli aina salamana vastaus. <3
Muiden innostuksesta työtänsä kohtaan on inspiroivaa jatkaa joulukuuhun ja takaisin oman tutkimuksen ja opetuksen pariin! Kuka tietää, ehkä omalla väitöstyöllänikin tulee olemaan monitieteinen lukijakunta.
Tanja Seppälä
väitöskirjatutkija / Jyväskylän yliopisto
suomen kielen ja viestinnän yliopisto-opettaja / Oulun yliopisto
P.S. Työpajamme sain inspiraationlähteen siitä, että aloimme keskustella kotoutumiskoulutustutkijoiden kesken opetussuunnitelman perusteista (2022) ja siitä, miten kotoutuminen dokumentissa nähdään. Päädyimme kirjoittamaan siitä näkökulmatekstin Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet kuvaa osallisuuden tavoitetta epämääräisesti ja kapeasti (huom. tämä ei ole tutkimusartikkeli). Siitä keskustelu laajeni pikkuhiljaa aikuiskoulutuskeskusteluksi, johon liittyi muitakin väitöskirja- ja postdoc-tutkijoita, mm. aikuisten perusopetuksen tutkimuksesta. Kiitos ideasta Reetta!