Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on julkaissut uuden kotoutumisen sanaston yhdessä Sanastokeskuksen kanssa. Sanasto määrittelee, millaista kieltä julkiset palvelut käyttävät kotoutumista tukiessaan (TEM Kotoutumisen sanasto). Sanaston uudistamisen on tarkoitus muuttaa käytössä olevaa kieltä siten, että se edistäisi enemmän yhdenvertaisuutta ja olisi yhdenmukaisempi siihen liittyvän sanaston kanssa (TEM Kotoutumisen sanasto).
Sanastotyöllä pyritään konkreettisesti vaikuttamaan siihen, miten maahanmuutosta ja kotoutumisesta Suomessa puhutaan. Uusi sanasto julkaistiin ja otetaan käyttöön ennen muita kotoutumista koskevia uudistuksia, esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman ja lainsäädännön uudistamista. Näin sanasto tulee vaikuttamaan myös niiden kieleen. Ajan myötä sanasto levinnee mediaan ja koulutusten myötä myös laajemmin jokapäiväiseen käyttöön viranomaistyön ulkopuolelle.
Kotouttaminen on yksi sanastossa käsitellyistä termeistä. Suomessakin on aikoinaan käytetty lainasanaa integroituminen kuvaamaan ilmiötä, jonka nykyään tunnemme kotoutumisena. Kotoutuminen puolestaan on sana, joka kehitettiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, sillä integroitumisen koettiin viittaavan enemmän poliittiseen ilmiöön (Euroopan integroituminen) kuin siihen henkilökohtaiseen prosessiin, jossa Suomeen muuttanut etsii itselleen paikkaa yhteiskunnassa (Kielikello-lehti 2004). Kotouttaa puolestaan on verbin kotoutua teettojohdos (VISK § 313). Teettojohdokset ilmaisevat pidempää toimintaketjua. Toisin sanottuna kielen näkökulmasta, kun puhutaan kotouttamisesta, toimijuus on jollakulla muulla kuin kotoutujalla itsellään.
Uudessa sanastossa TEM kehottaakin luopumaan sanasta kotouttaminen
“koska termin voi tulkita niin, että maahanmuuttaja on vain toiminnan kohde eikä hänellä ole aktiivista omaa roolia kotoutumisessa.”
Sanastossa kehotetaan käyttämään mieluummin kotoutumisen edistämistä. Kotoutumisen kantasana kotoutua-verbi on rakenteeltaan refleksiivinen, eli toiminta kohdistuu itseen, kuten myös sanoissa peseytyä ja pelastautua (VISK § 335).
Paradoksi: miten ilmaista tukemista ja tuoda samalla esille tuettavan aktiivisuutta
Sanastouudistus toi nopeasti muutoksia, vaikkakaan ei herättänyt esimerkiksi somessa näkyvää keskustelua. Kotoutumisen osaamiskeskuksen (entinen Kotouttamisen osaamiskeskus) ylläpitämä sivusto kotouttaminen.fi vaihtoi osoitteensa muotoon kotoutuminen.fi. Nettisivuilla myös toiminnan kuvailussa kotouttaminen on vaihtunut kotoutumisen edistämiseksi.
Kotoutumisen edistäminen on kuitenkin sanaston mukaan viranomaisten toimintaa, eikä tämä uusi käsite kielellisestä näkökulmasta korosta yhtään sen enempää maahanmuuttajan omaa aktiivista toimintaa, vaikka kotouttamis-termistä on ilmauksessa luovuttu. Edistäminen viittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan toimintaan, joka esimerkiksi vaikuttaa edullisesti jonkun toimintaan, vie eteenpäin tai auttaa. Tässä vaiheessa onkin hyvä kysyä, millaisissa yhteyksissä on aiemmin puhuttu kotouttamisesta ja miksi aktiivista roolia kotoutumisessa halutaan korostaa sanastossa.
Kotouttaminen on ollut käytössä lähinnä julkisen puolen palvelujärjestelmässä, esimerkiksi lain kautta sanassa kotouttamissuunnitelma tai ilmauksessa TEM:n kotouttamisen palvelut. Sana löytyy myös käsitteestä kotouttamispolitiikka, esimerkiksi Saukkosen (2020) teoksesta Suomi omaksi kodiksi - kotouttamispolitiikka ja sen kehittämismahdollisuudet. Laajemmassa käytössä on kuitenkin varsinainen kantasana kotoutuminen, esimerkiksi Kotoutumiskoulutuksen ja kotoutumista määrittävän lain nimessä (Laki kotoutumisen edistämisestä).
Yksilön vastuun korostaminen on ollut nouseva ilmiö kotoutumispolitiikassa 2010-luvulla, mikä näkyy esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmien muuttuneissa painotuksissa (Ronkainen & Suni 2019). Yksilöllistäminen mahdollistaa hyvin moninaisen opiskelijajoukon tarpeiden huomioimisen. Toisaalta yksilön oman vastuun ja aktiivisuuden korostaminen liittyy ilmiöön, jossa vastuu onnistumisesta siirretään yksilölle sen sijaan, että ympäröivän yhteiskunnan rakenteita pyrittäisiin muuttamaan (Kurki ym. 2018). Kotoutumisen edistäminen viittaa rinnalla kulkemiseen ja kotoutumisen aikana auttamiseen, mutta se ei implikoi palvelun johtavan päätepisteeseen: kotoutumisen muuttumiseen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäsenyydeksi. Niinpä vastuu prosessin loppuun viemisestä on muuttaneella itsellään. Sanastollisesta näkökulmasta kotoutumisen edistämisessä muuttajalla on kuitenkin toisaalta enemmän toiminta-alaa kuin kotouttaa-verbiä käytettäessä.
Käsitteet muuttuvat, muuttuuko mikään muu?
Sanaston uudistamisella pyritään oletettavasti positiivisempiin mielikuviin; kotoutuminen on monimutkainen henkilökohtainen prosessi, johon osallistuu eri vaiheissa eri viranomaisia. Tällaisessa prosessissa viranomaisten toiminnan kohteen oma toimijuus voi hämärtyä. Viranomaiskielelle on myös tavanomaista suosia rakenteita, joissa hämärtyy se, kuka toimii (mm. Tiililä 2007). Uudistus luultavasti pyrkiikin tuomaan esille sen, että kotoutuminen on yhteistyötä viranomaisten ja kotoutujan välillä eikä vain ylhäältä annettavaa ohjausta. Voidaan katsoa, että pakottavista toimista siirrytään osallistaviin toimiin – yksilön toimijuuden hävittävistä sitä tukeviin.
Käsitteiden pohtiminen on tärkeää, mutta yhdenvertaisuus ei lisäänny vain käytettyjä ilmauksia päivittämällä vaan myös tekojen kautta. Koska sanastoa uudistetaan ennen muita poliittisia muutoksia, se otetaan käyttöön ympäristössä, jossa on jo vakiintuneet käsitteet ja toimintatavat. Toiminta ei (välttämättä) muutu, vaikka sanasto muuttuu. Halu uudistaa sanastoa kertoo kuitenkin kotoutumispolitiikassa tapahtuvista painopisteiden muutoksista ja viranomaisten halusta reflektoida toimintaansa. Uudistukset kertovat myös viranomaisen tiedostavan sen, millainen valta kielellä voi olla.
Reetta Ronkainen, suomen kielen väitöskirjatutkija, tutkii Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman uudistamista @RonkainenReetta
Tanja Seppälä, soveltavan kielitieteen väitöskirjatutkija, tutkii Kotoutumiskoulutuksen ja suomen kielen oppimisen sekä käytön yhteyksiä @TanjaSeppälä
Lähteet:
Kielikello 2004. Miten uudissanat kotoutua ja kotouttaa ovat kotiutuneet kieleemme? Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti 2 / 2004.
Kurki, Tuuli, Masoud, Ameera, Niemi, Anna-Maija & Brunila, Kristiina 2018. Integration becoming business: Marketisation of integration training for immigrants. European Educational Research Journal 2018, vol. 17(2), s. 233–247. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1474904117721430
Ronkainen, Reetta & Suni, Minna 2019. Kotoutumiskoulutus kielikoulutuksena: kehityslinjat ja työelämäpainotus. Kazi, Villiina, Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-487-7
Saukkonen, Pasi 2020. Suomi omaksi kodiksi — Kotouttamispolitiikka ja sen kehittämismahdollisuudet. Helsinki: Gaudeamus.
TEM sanasto = Työ- ja elinkeinoministeriö 2021. Kotoutumisen sanasto. 1. laitos. https://beta.kotoutuminen.fi/documents/56901608/71065357/Kotoutumisen_sanasto_1_laitos.pdf/7f5c1f87-dd0c-4051-38f3-3d7ea6e4e1ea?t=1624277824724
Tiililä, Ulla 2007. Tekstit viraston työssä: tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
VISK = Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004. Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Verkkoversio.
Kuva: Pixabay (Aymanejed)