Kieliverkosto on julkaissut koulutuspolitiikan aiheita ruotivan podcastin ensimmäisen jakson. Tässä tekstissä yritetään olla spoilaamatta koko jaksoa, mutta käydään läpi sen herättämiä ajatuksia ja paljastetaan osa sen sisällöstä.
Mistä on kyse?
Podcasteja on internet väärällään, mutta kielipodcasteja ei voi olla liikaa. Kieliverkoston mukaan Puhutaan kielikoulutuksesta! -podi käy läpi kielten opettamiseen ja oppimiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita käytännön arjesta kieltenopetuksen ja kielitaidon yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, mikä tulikin jo esille ensimmäisestä jaksosta lähtien. Vaikka vieraana on muun muassa kielentutkijoita, keskustelu on yleistajuista. Vieraina on lisäksi kieltenopettajia ja kielikoulutuksessa toimivia asiantuntijoita.
Podcastin ovat käsikirjoittaneet ja tuottaneet Kieliverkoston tyypit: projektitutkija Erja Kilpeläinen, tutkimusavustaja Elmeri Tommiska ja projektitutkija Sanna Riuttanen.
Nousussa: monikielisyys, laskussa: täydellisen kielitaidon ihanne
Tämän tekstin kirjoitushetkellä oli julkaistu ensimmäinen jakso. Monikielisyyden myytit -jaksossa (linkki alla olevassa kuvassa) käsitellään - hyvin murremyytinmurtajatmaiseen tapaan - väite kerrallaan viime vuosina yhä enemmän kaikkea kieltenopetusta läpäisevää monikielisyyskeskustelua. Vieraana Erjalla ja Elmerillä ovat S2-opettajataustainen Helsingin yliopiston kielentutkija, pedagoginen yliopistonlehtori Heini Lehtonen ja monikielisten perheiden kielivalintoja Cardiffin yliopistossa Walesissa tutkiva väitöskirjatutkija Kaisa Pankakoski.
Keskustelu alkaa sillä, että kaikki neljä osallistujaa käyvät läpiä omia elämänsä ja perheidensä kieliä. Niihin viitataan monissa kohdin myöhemminkin. Käsittelyssä on aluksi aika stereotyyppisiä, mutta tärkeitä väitteitä, kuten "kieliä tulee puhua äidinkielisen tasoisesti ollakseen monikielinen" ja "lapselle tulisi puhua kohdekieltä eli asuinmaan kieltä". Keskustelijoiden toiveissa selkeästi on, että jokainen on monikielinen -ajatus olisi joskus kaikkien suomalaisten ajattelussa yhtä itsestään selvä kuin se, että kielten osaamisesta on hyötyä (vaikka enää nykyään en olekaan niin varma, ovatko IHAN kaikki sisäistäneetkään jälkimmäistä).
Innostuin siitä, että keskustelussa törmäsin itselle uuteen käsitteeseen, joka oli yksikielisyyden vääristymä. Käsitteestä voi varmaan arvatakin, mihin sillä viitataan, mutta tarkemmin siihen tutustuaksenne saatte kuunnella jakson itse. Lisäksi mieleen jäi kommentti “Lapsi ei mene rikki monesta kielestä”. Keskustelijat nimittäin pureutuivat vanhaan kunnon pitääkö olla huolissaan -keskustelun aiheeseen: jos lapsille opettaa montaa kieltä, menevätkö kielet sitten kamalalla tavalla sekaisin.
Yksi jakson ydinasioista on keskustelu kielitaidon riittävyydestä. Joskus arjessa sanotaan, että jokin kieli pitää oppia tai osata kunnolla. Keskustelijat pohtivatkin, minkä verran on ‘kunnolla’ ja onko sillä loppujen lopuksi väliä. Lisäksi jaksossa sivutaan sitä, milloin oikein päästään eroon sellaisista ilmauksista kuin ummikko ja kielitaidoton.
Kiinnostavin myytti tai väite itselle oli ehdottomasti “monikielisen lapsen kasvattaminen on helppoa”, sillä itse tulen hyvin yksikielisestä perheestä ja ympäristöstä. Ideaalina usein pidetään (ja tätäpä olen aikanaan S2-opettajana monikielisille aikuisille opiskelijoillenikin painottanut), että vanhempien kannattaa siirtää äidinkielensä lapselle, mutta tässä podcast-keskustelussa huomioidaan myös perheiden resurssien riittäminen ja priorisoiminen. Lisäksi hoksautetaan omakohtaistenkin esimerkkien kautta että jokainen lapsi on erilainen ja jokaisen perheen ratkaisuja tulee kunnioittaa. Tässä kohtaa tajuan miettiä sitä, kuinka paljon työtä oma kielien oppiminen onkaan vaatinut - siitä huolimatta, että olen innostunut kielistä ja hallitsen monenlaisia opiskelutekniikoita.
Todellinen klassikkojen klassikko -uskomus pääsi myös mukaan tähän jaksoon: ympäri maailmaa ajatellaan, että “kieli x on maailman vaikein kieli” ja siksi oppijoille lähes mahdoton. X:n paikalle voi sijoittaa useimmiten puhujan äidinkielen. Keskustelijat pohtivat mahdollisia syitä siihen, miksi niin monet haluavat vaalia tätä myyttiä kuin kansallisaarretta.
Jaksossa käytiin siis läpi sekä henkilökohtaisten esimerkkien että tutkimustiedon valossa näkökulmia monikielisyyteen. Lisäksi siinä sivussa tuli esiin monta hyvää syytä opetella kieliä. Tämä jakso on mielestäni hyvä vastinpari Kiel(t)en päällä podcastin Monikielinen Suomi -jaksolle (jakso 3).
Jotain uutta, jotain vanhaa
Myöhemmin kevään aikana julkaistavissa jaksoissa aiheena on mm. kielitietoisuus, monikielinen pedagogiikka, kielitaidon merkitys kotoutumisessa ja Suomen kielivaranto. Puhutaan kielikoulutuksesta -podcast tuntuukin yhdistyvän monella tapaa hieman aiemmin julkaistuihin muihin suomalaisiin kieliaiheisiin podcasteihin, kuten kielentutkimuksen avulla uskomuksia palasiksi pilkkova Murremyytin murtajat (löytyy mm. Spotifystä), vieraiden kielielämäkertoja käsittelevä Verba volant ja kielikasvatusaiheinen Kiel(t)en päällä (Spotify). Koonti näistä podcasteista löytyy tästä postauksestamme. Kielingua: Kolme kieliaiheista podcastia.
Itsestä kielten väitöskirjatutkijana tuntuu siltä, että nämä aiheet eivät ole enää uusia ja että näistä on keskustellut paljon, vaikkei oma tutkimusaiheeni liitytään suoranaisesti monikielisyyteen tai kielitietoisuuteen. Tämän podcastin ansiot ovat kuitenkin suuria siinä, että yhdessäkin jaksossa saadaan koottua helposti pureskeltavaan muotoon monta ajankohtaista keskustelunaihetta, ja henkilökohtaisia kielikokemuksia on myös aina kiva kuunnella. Lisäksi keskustelu podcastin toimittajien ja vieraiden välillä tulee todennäköisesti muissakin jaksoissa olemaan korvakarkkia: kuinka kiehtovaa on, kun kieliin intohimoisesti suhtautuvat pääsevät jutustelemaan keskenään.
Alkujakson perusteella tämä podcast kiinnostanee kieltenopettajia ja kieltenopettajaopiskelijoita. Toivottavasti tätä eksyy kuitenkin kuuntelemaan myös monet muutkin, kuten koulujen muu henkilökunta, monikielisten perheiden vanhemmat ja kieliä huvikseen opettelevat ja opiskelevat. Voisin kuvitella, että ainakin ensimmäinen jakso sopisi myös edistyneille suomen oppijoille (keskustelu on selkeästi artikuloitua yleispuhekieltä, jossa ei puhuta päällekkäin), vaikkakin kotitehtäväksi annettuna voisi olla melko pitkä ja raskas. Jakso oli 40-minuuttinen, mikä tuntui toisaalta itselle sopivalta mitalta: tämän voi kuunnella parilla työmatkalla tai yhdellä hiihtolenkillä.
Mikä tämä podcastin tuottanut Kieliverkosto on?
Jos Kielikoulutuspolitiikan verkosto eli tuttavallisemmin Kieliverkosto on uusi tuttavuus, tässä loppuun tiivistettynä muutamia tietoja vielä siitä.
Kieliverkosto
tuo yhteen kielikoulutuksen parissa toimivia, lisää tietoisuutta siitä, mitä kielikoulutus on ja vaikuttaa kielikoulutusta koskeviin päätöksiin
tuottaa tietoa eri toimijoille, kuten päätöksentekijöille ja opettajille
kehittää tutkimusta ja koulutusta
julkaisee Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehteä, jossa julkaistaan yleistajuistettuja tekstejä tutkimus- ja opetuskentältä
tiedottaa kielikoulutuksista ja kieliin liittyvistä tapahtumista sähköpostilistallaan
on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama
on Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen (SOLKI) koordinoima
Kieliverkostolla on ohjausryhmä, joka koostuu mm. OPH:n, Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen, opettajajärjestöjen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä vapaan sivistystyön ja Kuntaliiton edustajista
Tanja Seppälä
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Kieliverkoston kotipesässä SOLKIssa