• Kielingua

Ymmärretäänkö rallienglantia yhtä hyvin kuin suomenruotsalaisen puhumaa englantia?

Updated: Oct 17

Elina Tergujeff tutki, kuinka puhujan äidinkieli ja kohdekielen osaamistaso vaikuttavat siihen, miten ymmärrettäväksi hänen puhumansa englanti koetaan ja miten voimakkaalta hänen aksenttinsa kuulostaa. Tässä postauksessa tiivistän tutkimuksen keskeisimmät lähtökohdat ja tulokset.

This post is a Finnish summary of a research article by Elina Tergujeff who studied the relationship between a speaker’s native language and their English language comprehensibility and accentedness. The study also examined the link between oral proficiency levels of English and comprehensibility.


Suomenkielinen ja suomenruotsinkielinen kävelivät englantilaiseen baariin. Tämä voisi olla alku stereotypioihin perustuvalle puujalkavitsille, mutta kuinka kävisi tosielämässä? Kumpi puhuisi voimakkaammalla aksentilla? Ymmärrettäisiinkö toista heistä paremmin?


Rallienglannista on tullut jo lähes myyttinen osa suomalaisten itsensä rakentamaa kansallistarustoa. Ärrät pärähtelevät helposti ja soinnilliset konsonantit jäävät usein vaille pehmeyttään (vaikkapa ensimmäinen äänne sanassa beach), kun suomalaiset puhuvat englantia vieraana kielenä – eiväthän heidän äidinkielensä äänteet monelta osin vastaa englannin äänteitä. Voidaanko siis päätellä, että suomenruotsia äidinkielenään puhuvien englanti olisi ymmärrettävämpää? Heillehän ovat lapsesta asti tuttuja niin beet kuin suhuäänteetkin, joita suomenkieliset harjoittelevat vasta koulussa vieraan kielen opinnoissaan.


Filosofian tohtori Elina Tergujeff tarkastelee vuonna 2021 julkaistussa artikkelissaan sitä, miten ymmärrettäväksi natiivit englanninkieliset kokevat suomenkielisten ja suomenruotsinkielisten puhuman englannin. Tutkimuksessa kartoitetaan myös sitä, kuinka voimakas aksentti näillä kahdella ryhmällä kuulijoiden mielestä on. Lisäksi arvioidaan, millainen yhteys puhujien kohdekielen taitotason ja sen ymmärrettävyyden ja aksentin voimakkuuden välillä on.


Vaikka kielitieteessä on aiemmin tarkasteltu esimerkiksi sitä, mitkä asiat englannin ääntämisessä ovat suomalaisille vaikeita, ei suomea ja suomenruotsia äidinkielenään puhuvien ymmärrettävyyttä ja aksentin voimakkuutta ollut käsitelty aikaisemmissa tutkimuksissa. Lisäksi Tergujeffin tutkimuksessa on merkittävää se, että siinä selvitetään, vastaavatko koettu ymmärrettävyys ja kansallisessa arvioinnissa arvioitu taitotaso toisiaan.


Tutkimuksessa käytettiin aineistona ääninauhoja, joilla 30 suomea ja 30 suomenruotsia äidinkielenään puhuvaa, 15–16-vuotiasta 9. luokan oppilasta kertoivat englanniksi itsestään ja elämästään. Nauhoitukset oli tehty A-englannin eli ensimmäisenä tai toisena vieraana kielenä aloitetun “pitkän” englannin oppimistulosten kansallisen arvioinnin yhteydessä (ks. Karvin oppimistulosten arvioinnista täältä). Kaikki puhuivat englantia vieraana kielenä, ja heidän suorituksensa arvioitiin kuuluviksi yhdelle kolmesta Yleiseurooppalaisen viitekehyksen (EVK) taitotasosta: A2, B1 ja B2 (ks. EVK:n eli englanniksi CEFR:n taitotasot täältä). Heidän lisäkseen osallistujina oli 34 englanninkielistä 14–17-vuotiasta nuorta, jotka kuuntelivat suomalaisten osallistujien ääninauhoista 20 sekunnin pätkiä. He arvioivat jokaiselta nauhalta puheen ymmärrettävyyttä ja aksentin voimakkuutta erillisillä 9-portaisilla asteikoilla.


Englanninkielisten nuorten tekemät arvioinnit ymmärrettävyydestä ja aksentista analysoitiin tutkimuksessa määrällisin menetelmin ja suhteessa suomalaisten puhujien taitotasoihin ja äidinkieleen. Kaiken kaikkiaan analyysi osoittaa, että englanninkieliset kuulijat arvioivat äidinkielenään suomenruotsia puhuvien henkilöiden englannin ymmärrettävämmäksi kuin suomenkielisten. Suomenkielisten vieras aksentti englantia puhuttaessa myös arvioitiin hieman voimakkaammaksi.


Erityistä tutkimuksen tuloksissa oli se, että arvioidut erot olivat suuremmat taitotasoilla B1 ja B2 kuin alemmalla A2-tasolla: suomenruotsinkielinen, joka puhui englantia B1-tasolla eli osasi jo kertoa monipuolisesti itsestään, sai huomattavasti paremmat arviot englanninkielisiltä kuulijoilta ymmärrettävyydessä ja hieman paremmat arviot aksentista kuin saman tason suomenkielinen oppija. Lisäksi näyttäisi siltä, että vaikka kummankin ryhmän ymmärrettävyys parani taitotasoilla ylöspäin siirryttäessä, olivat ymmärrettävyyden erot erityisesti suomenkielisten ryhmässä pieniä eri taitotasojen välillä. Mahdolliseksi syyksi tähän Tergujeff esittää mm. sen, ettei Yleiseurooppalaiseen viitekehykseen perustuvissa taitotason arvioinneissa ehkä ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota ymmärrettävyyteen. Lisäksi hän huomauttaa, että taitotason arvioinnit perustuvat moneen muuhunkin kriteeriin kuin ymmärrettävyyteen ja aksenttiin, joten niistä ei voida vetää suoria johtopäätöksiä siitä, kuinka ymmärrettävää oppijan puhe on.


Selkeää syytä suomenruotsia puhuvien ja suomenkielisten englannin ymmärrettävyyteen on tutkimuksen perusteella mahdotonta tarjota. Joka tapauksessa Tergujeff osoittaa, että taitotasojen ja ymmärrettävyyden suhdetta olisi tärkeä tarkastella myös tulevaisuuden tutkimuksissa. Lisäksi olisi paikallaan vertailla sitä, kuinka näiden kieliryhmien edustajien englanti poikkeaa toisistaan kielen eri tasoilla ja mitkä näistä seikoista mahdollisesti vaikuttavat ymmärrettävyyteen.


Todennäköisesti suomenruotsia äidinkielenään puhuva janoinen sankarimme siis saisi suomenkielistä vaivattomammin tilattua virvoittavan juoman englantilaisessa baarissa. Suomalaiselle kieltenopetukselle tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että erityistä huomiota tulisi kiinnittää mm. englannin (kuten muidenkin kielten) ääntämisen, sujuvuuden ja intonaation sellaisiin aspekteihin, jotka ovat suomenkielisille oppijoille vaikeita. Kokonaan toinen asia on kuitenkin se, tarvitseeko aksenttisuudesta päästä eroon. Tällä vuosituhannella tuskin on tarpeellinen tai edes kestävä ajatus tähdätä (britti)natiivin ääntämisasuun. Ymmärrettävyys on kuitenkin aina sekä puhujan että kuulijan kannalta avainasemassa vuorovaikutuksen onnistumisessa, joten sen tulisi saada opetuksessa arvoisensa paikka.




Minttu Vänttinen on väitöskirjatutkija ja kieltenopettaja, joka ei koskaan oppinut ääntämään saksaa (eikä muun muassa sen takia kyseistä kieltä opetakaan).



Lähde:

Tergujeff, E. (2021). Second language comprehensibility and accentedness across oral proficiency levels: A comparison of two L1s. System, 100, 102567. https://doi.org/10.1016/j.system.2021.102567




36 views0 comments