• Kielingua

Väitöskirjatutkijan kesä(loma?)

This post deals with the academic holiday culture, especially from the point of view of doctoral researchers in Finland, as well as explains how the possibility to have a summer holiday may depend on your position in academia. Text in Finnish only.


Jo joutui armas aika – sekä lapsosten, opiskelijoiden ja ainakin virallisesti monen opettajan kesäloma. Suuri osa Suomen työväestöä jatkaa kuitenkin vielä ahertamistaan, kunnes juhannukselta alkaa kesälomien suma. Mutta millainen on kesä väitöskirjatutkijan näkökulmasta katsottuna?


Akateemisen maailman lomakäytänteistä kuulee jo nuorena tutkijana puhuttavan paljon – ja usein melko negatiiviseen sävyyn. Töitä tehdään iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, ja kiire on yleinen keskustelun aihe. Toukokuussa kysellään kollegoilta, milloin nämä aikovat pitää kesälomiaan – tai aikovatko pitää niitä ollenkaan. Joku kertoo pyrkivänsä tekemään alkukesän töitä niin, että voisi aloittaa loman juhannukselta, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että se on vain tavoite. Juhannuksena sitten näkee, voiko loman todella aloittaa. Toinen taas harmittelee, miten jokin tärkeä konferenssi osuu heinäkuulle, ja kolmas myöntää joutuvansa hiomaan paria artikkelikäsikirjoitusta ”lomallaan”. Keskustelut maalaavat kuvaa tutkijanurasta loppumattomana suona, josta ei koskaan kokonaan nousta auringon lämmöstä nautiskelemaan.

Parin väitöskirjavuoteni aikana olen onneksi ehtinyt kuulla myös toisenlaista viestiä. Omat ohjaajani ovat alusta asti muistuttaneet vapaapäivien ja lomien tärkeydestä. Jos joskus on painavasta syystä mennyt viikonlopputöiksi, ovat he kehottaneet pitämään vapaapäivän seuraavalla viikolla tai edes nipistämään työpäivien pituudesta. Myös laajemmin yliopistomaailmassa viestitään siitä, miten jatkuva kiireen diskurssin ylläpitäminen ja vapaapäivien välistä jättäminen lopulta vahingoittaa kaikkia, niin jatkuvassa kiireessä elävää itseään kuin hänen työyhteisöään ja kollegoitaan. Helposti aloittelevana tutkijana alkaa kuvitella, että tässä työssä on mahdollisuus menestyä vain omistamalla sille kaiken aikansa. Koulutuksissa painotetaankin nykyisin usein vapaa-ajan tärkeyttä luovassa tietotyössä, ja monet kokeneemmat kollegat ovat alkaneet systemaattisesti kertoa ääneen siitä, kuinka he viikonloppuina tai lomillaan keskittyvät töitä tärkeämpiin asioihin.


Väitöskirjatutkijoille kesäloman pituus ja mahdollisuus riippuvat muun muassa siitä, mikä on hänen asemansa yliopistolla. Itse saan tänä kesänä nauttia kokopitkästä kesälomasta, koska olen ollut työsuhteessa yliopistoon jo yli vuoden. Aiemmin tein väitöskirjaa muun työn ohessa, jolloin tutkimusta oli tehtävä viikonloppuisin ja lomilla. Tämä onkin monen tuttuni kohtalo tänäkin kesänä. Apurahatutkijat ovat vielä asia erikseen: periaatteessa he voivat itse määrittää sen, miten apurahakauden työmäärän jakavat eri kuukausille, mutta käytännössä loman pitäminen on usein mahdotonta. Tutkimusta on tehtävä silloin, kun siihen on resursseja, ja apurahan myöntämiseksi asetetut ehdot on täytettävä ajallaan. Lisäksi on mahdollisesti samaan aikaan haettava uusia apurahoja, jotta tutkimuksen jatkaminen olisi mahdollista nykyisen rahoituksen loppuessa.


Kesäloma onkin yksi esimerkki erityisesti väitöskirjatutkijoiden välisestä mutta laajemminkin akateemisen työyhteisön epätasa-arvosta. Työntekoa, vapaa-aikaa ja hyvinvointia toisaalta mahdollistaa ja toisaalta rajoittaa tutkijan asema yliopistoyhteisössä. Työsuhteessa olevat saavat monia etuisuuksia, jotka eivät apurahatutkijoille tai ilman rahoitusta väitöskirjaa tekeville kuulu, kuten työpiste ja -kone, pääsy sosiaalitiloihin, kehittämis- ja työhyvinvointipäivät, työterveyden palvelut ja – loma. Ongelma tulee usein esille esimerkiksi työhyvinvointia mittaavissa kyselyissä, ja ratkaisuja on pyritty etsimään jo jonkin aikaa. Yhtenä esimerkkinä hyvästä ratkaisusta kohti tasa-arvoa on ollut monen suomalaisen yliopiston käyttöön ottama nimike väitöskirjatutkija korvaamaan aiemmin käytössä ollutta jatko-opiskelijaa. Tahtotilaa tasa-arvoisempien käytänteiden luomiseksi onneksi tuntuu löytyvän ainakin oman yliopistoni sisältä, vaikka tehtävää vielä paljon riittääkin ja konkreettisempia toimia toivotaan.


Vaikka toivoa paremmasta järjestelmästä on, eivät yliopistojen mahdolliset rakenteelliset muutokset enää ehdi väitöskirjatutkijan tämän vuoden lomailuun vaikuttaa. Toivon kuitenkin, että kaikki te kollegamme pääsette irtautumaan (tutkimus)työn parista ainakin hetkeksi ja keräämään voimia tulevaa lukuvuotta varten. Suloista suvea koko Kielingua-tiimin puolesta!



Minttu Vänttinen on väitöskirjatutkija, joka aikoo kesälomallaan retkeillä perheensä kanssa ja kasvattaa pölyttäjäniittyä kotipihalleen.

59 views0 comments