• Kielingua

Suomen saamelaiskielistä ja erityisesti inarinsaamesta

Updated: Oct 17

This article is a brief introduction to the Saami (or Sámi) languages in Finland, especially Aanaar (Inari) Saami. Saami languages are endangered Uralic minority languages spoken in the Nordic countries and in Russia. Aanaar Saami is the only Saami language spoken exclusively in Finland. It is not mutually intelligible with Finnish, but there are some similarities, particularly in vocabulary.


Saamelaiskielet luetaan suomen etäsukukieliksi, mutta kaikista etäsukukielistämme niitä voi pitää läheisimpinä. Nykyään puhuttavia saamen kieliä on yhdeksän, ja niiden puhuma-alue ulottuu Ruotsin ja Norjan keskivaiheilta Pohjois-Fennoskandian kautta Kuolan niemimaalle Venäjälle.

Rantanen, Timo, Vesakoski, Outi, Ylikoski, Jussi, & Tolvanen, Harri. (2021). Geographical database of the Uralic languages (v1.0) [Data set]. Zenodo. CC BY 4.0.


Suomessa puhutaan kolmea saamelaiskieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Näillä kielillä on saamen kielilain (1086/2003) takaama virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa. Pohjoissaamella on kielistä vankin tilanne: sitä puhuu kaikissa Pohjoismaissa yhteensä 20 000–30 000 henkeä, joista Suomessa asuu noin 2000. Sekä koltan- että inarinsaamen puhujamäärä on 300–400:n paikkeilla. Koltansaamen puhujat asuvat tätä nykyä pääosin Suomessa, mutta kielen puhuma-alue oli ennen toista maailmansotaa pääosin nykyisen Venäjän puolella Murmanskin alueen länsiosassa. Sodan jälkeen suurin osa kolttasaamelaisista uudelleenasutettiin Suomeen Sevettijärven, Nellimin ja Näätämön kyliin, mutta jonkin verran heitä jäi myös Neuvostoliiton puolelle. Inarinsaamea taas on puhuttu jo ammoisista ajoista lähinnä Inarijärven ympäristössä. Se on myös ainoa saamen kieli, jota puhutaan vain Suomessa. Kaikki saamelaiskielet ovat enemmän tai vähemmän uhanalaisia.


Vanhemmissa lähteissä saamelaiskieliä saatetaan vielä kutsua ”murteiksi”, mutta nimitys on harhaanjohtava, sillä eri kielimuotojen keskinäiset erot ovat suuria ja verrattavissa vaikkapa eri romaanisten kielten (ranska, espanja, portugali, italia ym.) välisiin eroihin. Vierekkäisillä alueilla puhuttavat kielet voivat olla jokseenkin keskenään ymmärrettäviä, mutta mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa, sitä huonommin kielten puhujat saavat toistensa kielestä selvää. Suomessa puhuttavista kielistä pohjoissaame, varsinkin sen itämurteet, ja inarinsaame ovat toisiaan niinkin lähellä, että niiden puhujat voivat usein kommunikoida hyvin keskenään kukin omalla kielellään. Näiden kielten ja koltansaamen keskinäinen ymmärrettävyys puolestaan ei ole enää kovin suuri. Erot korostuvat erityisesti sanastossa: pohjois- ja inarinsaame ovat sanastollisesti varsin lähellä toisiaan, kun taas koltansaamessa on paljon mm. venäläisiä ja karjalaisia lainasanoja, jotka läntisemmistä kielistä puuttuvat.


Inarinsaame


Suomen puhujalle inarinsaame saattaa olla saamelaiskielistä helpoiten lähestyttävä. Tätä voi perustella parillakin seikalla:

  • Ääntämys muistuttaa paljon suomea, joskin konsonantteja on enemmän. Inarinsaamessa on mm. suhu-s <š>, affrikaatta <č> [tš] ja soinnillinen dentaalinen frikatiivi <đ>. Viimeksi mainittu lienee useimmille tuttu englannista, jossa se esiintyy esimerkiksi sanassa this [ðɪs].

  • Käytännössä jokainen inarinsaamen puhuja puhuu myös suomea. Kielenoppijalle tämä on ehkä helpotus: kommunikointi siis onnistuu vasta-alkajanakin, kun suomea voi käyttää apukielenä.

  • Inarinsaamessa on paljon suomen kielestä lainattua sanastoa erityisesti nykyaikaisille käsitteille. Muissa saamelaiskielissä näitä merkitsevät sanat on puolestaan voitu lainata skandinaavisista kielistä tai venäjästä. Vertaa:

inarinsaame

pohjoissaame

koltansaame

merkitys suomeksi

​pyerá

sihkkel

​tanccâmkååʹlez

’polkupyörä’

ohjelm

prográmma

programm

’ohjelma’

kumeštâs

feber

žaar

’kuume’

juhle

feasta

prääʹzneǩ

’juhla’

Inarinsaamen ja suomen sanat poikkeavat äänteellisesti pääosin kuitenkin toisistaan. Suomen puhuja ei siis voi ymmärtää paljoakaan inarinsaamesta opiskelematta sitä ensin. Sukulaiskielinä niillä on toki paljon yhteistä perintösanastoa, mutta sanastoyhteyksien tajuaminen ilman kielihistorian opintoja ei ole useinkaan yksinkertaista. Saamelaisten ja itämerensuomalaisten kielten kantamuodot ovat nimittäin eronneet toisistaan jo joitakin tuhansia vuosia sitten ja ehtineet nykypäivään mennessä käydä tahoillaan läpi liudan äänteenmuutoksia. Voit pohtia seuraavien esimerkkien avulla, tunnistaisitko sinä inarinsaamen sanat vastaavan suomen sanan sukulaiseksi:

inarinsaame

suomi

vyeijiđ

ajaa

čalme

silmä

kietâ

käsi

ostâđ

ehtiä

kuáti

kota


Saamen kansallislaulu inarinsaameksi.


Kieliopillisia erojakin suomeen verrattuna löytyy. Esimerkiksi sijamuotojen määrä on inarinsaamessa pienempi; siinä missä suomessa on kaksi paikallissijasarjaa, sisä- ja ulkopaikallissijat (vrt. pöydä-ssä / pöydä-llä), inarinsaamessa on vain yksi yleisten paikallissijojen sarja. Paikallissijoista lisäksi olo- ja erosija ovat sulautuneet yhteen. Siksipä saamen sananmuoto peevdist voi vastata tilanteen mukaan suomen kielen muotoja pöydällä, pöydältä, pöydässä tai pöydästä. Inarinsaamessa on myös oma sijamuoto komitatiivi, jolla on suomessa useita vastineita. Vertaa:

Mun eellim skipáráin käävpist.

’Minä kävin kaverin kanssa kaupassa.’

Mun eellim bussijn kuávdáást.

’Minä kävin bussilla keskustassa.’

Inarinsaamessa ja muissakin itäisemmissä saamelaiskielissä on myös suomalaisittain erikoinen sijamuotojen käyttötapa peruslukujen yhteydessä: kun laskettavia asioita on 2–6, sanaa taivutetaan yksikön genetiivisijassa, mutta jos niitä on seitsemän tai enemmän, sijamuotona onkin partitiivi:

ohtâ peenuv (yks. nominatiivi)

’yksi koira’

kulmâ pennuu (yks. genetiivi)

’kolme koiraa’

käävci penuvid (partitiivi)

’kahdeksan koiraa’

Partitiivi on sivumennen sanoen saamessa harvinainen sija, ja sitä esiintyy lähinnä enää seitsemää suurempien lukusanojen yhteydessä. Sillä ei siis voi ilmaista suomen partitiivin tapaan osaobjektia. Osa- ja kokonaisobjektin eroa ei saamessa muutenkaan tehdä. Tämä ero on siis pääteltävä asiayhteydestä tai lauseeseen on lisättävä jokin selittävä sana. Esimerkiksi lauseessa Mun luuhim kirje sana kirje ’kirja’ on akkusatiivisijassa, joka on objektin sija. Lause voi siis merkitä joko ’minä luin kirjaa’ tai ’minä luin kirjan’. Jos on merkityksen kannalta oleellista osoittaa suomen objektin sijanvalinnan tuottama ero, voi toiminnan päättymättömyyttä ilmaista muuttamalla verbin muotoa (esim. Mun lijjim luhâmin kirjeolin lukemassa kirjaa’) ja loppuunsaattamista vaikkapa lisäämällä objektille määritteen (esim. Mun luuhim ubâ kirje ’luin koko kirjan’).


Saamelaiskielet poikkeavat itämerensuomalaisista kielistä myös siinä, että niissä on säilynyt yksikön ja monikon lisäksi duaali eli kaksikko. Esimerkiksi inarinsaamessa persoonapronomineilla on omat kaksikkomuodot, ja niiden kanssa verbitkin siis taipuvat omassa kaksikkoluvussaan:

sun mana

’hän menee’

suoi moonnâv

’he [kaksi] menevät’

sij maneh

’he [kolme tai useampi] menevät’

Pronomineja lukuun ottamatta muilla nomineilla, kuten substantiiveilla, ei kuitenkaan ole erillistä kaksikkotaivutusta.


Inarinsaame oli pitkään lähes yksinomaan suullisesti käytetty kieli. Ensimmäiset inarinsaameksi kirjoitetut tekstit ilmestyivät 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, ja ne olivat kirkollisten tekstien, kuten katekismuksen käännöksiä. Tätä aiemmin oli myös painettu joitain tekstejä näytteiksi kieliopillisten kuvausten yhteyteen. Kunnolla inarinsaamen voi sanoa alkaneen kirjallistua vuonna 1988, kun perustettiin pelkästään inarinsaameksi julkaiseva Anarâš-lehti. Inarinsaameksi on sittemmin julkaistu erityisesti lastenkirjallisuutta ja muistelmateoksia, mutta myös nuortenkirjallisuutta on viime vuosina alettu kääntää ja julkaista Anarâškielâ servin eli Inarinsaamen kielen yhdistyksen Tuhat sivua nuortenkirjallisuutta inarinsaameksi -projektin voimin. Nykyään käytössä oleva oikeinkirjoitus perustuu Lauri Itkosen 1800-luvun lopulla käyttämään ja Erkki Itkosen myöhemmin kehittämään kirjoitustapaan, jota on kuitenkin uudistettu muutamaan kertaan, viimeksi vuonna 1997.


Jukka Mettovaara


Jukka on saamen kielen väitöskirjatutkijana Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Hän osaa inarinsaamen lisäksi pohjoissaamea, jonkin verran koltansaamea ja vähän muitakin saamen kieliä. Lisäksi häntä kiinnostavat muut uralilaiset kielet sekä vähemmistökielet yleisesti.


Haluatko kuulla, miltä saame kuulostaa? Alla on muutamia lisälinkkejä:


Lähteitä ja lisätietoa:


Lehtola, Veli-Pekka 2015: Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi.


Morottaja, Petter & Marja-Liisa Olthuis 2022: Inarinsaamen taivutusoppi. Inari: Saamelaiskäräjät.


Ruppel, Klaas (toim.) 2009: Omin sanoin. Kirjoituksia vähemmistökielten kirjallistumisesta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 6. https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk6/


103 views0 comments